No niin, kolmen kuukauden kisatauko päätettiin eilen. Perjantaina harkitsin vielä kisoihin menon perumista - en siksi, että olisin jännittänyt NIIIN paljon, vaan koska olin sen verran kipeänä, ettei mikään ruokakaan pysynyt sisällä... Vointi kuitenkin koheni ja vietinkin kisapaikalla rattoisan reilun 12 tunnin päivän ensin talkoillen.

Agilityradalla tavoitteena oli siis vain ja ainoastaan saada Tuittu pysähtymään puomin kontaktille. Kuin ihmeen kaupalla puomi sijaitsi radalla tätä ajatellen juuri sopivasti heti toisena esteenä. Jätin Tuitun aloitushypyn taakse ja meni vastaanottamaan sitä melkein puomin puoliväliin. Ehdin siis kepoisesti juoksemaan puomin toiseen päähän, jossa odotin sitä kontaktin edessä seisten. Ja sieltähän se tuli ja pysähtyi! Pysähdys tuli tosin askeleen liian aikaisin, mutta ohjasin Tuitun oikeaan paikkaan ja seisotin siinä hetkosen. Loppurata menikin sitten aika leppoisasti ja huolettomasti huidellen. Vasta paljon radan jälkeen mietiskelin, että olisihan sen nollankin voinut tehdä (vaikka aika olisikin kontaktilla seisottamisen takia ollut huono)... Hyllyyn johtanut (ja ainoa) virhe oli niinkin tyhmä, kuin että en ohjannut Tuittua kunnolla putkeen, vaan oikaisin jo seuraavalle esteelle.

Hyppyradalle mentiin joka tapauksessa aika hyvillä mielin. Tehtiin ihan perussiisti nolla, ei mikään superi, mutta olosuhteet (kisatauko, flunssa, pitkä päivä yms.) huomioon ottaen olin oikein tyytyväinen. Yllätyksekseni meidät kuulutettiin vielä palkintojenjakoon pokkaamaan kolmas sija.

Vaikka päivä oli pitkä, kylmä ja rankka, oli taas kivaa olla kisoissa. Erityisen tyytyväinen olen luonnollisesti siitä, että sain Tuitun tekemään hallitun kontaktin. Eilisestä esityksestä on toki vielä pitkä matka normaaliin kontaktisuoritukseen, mutta tässä vaiheessa pidän ylipäätään tärkeimpänä sitä, että saan sen pysähtymään ja rauhoittumaan kontaktilla. Ensi sunnuntaina taas uudestaan! Toivon kovasti, ettei kolahdeta turhan kovaa takaisin maan pinnalle...