Tänään treenattiin hakua raunioporukan kanssa. Tai ei meitä ollut raunioporukasta itse asiassa kuin Piia ja mä, mutta kuiteskin. Aluetta tallatessa tuli sellainen - Nykäsen Mattia lainatakseni - "bon voyage" -fiilis, kun tarvottiin polvia myöten hangessa. Kummasti sitä olikin taas ehtinyt unohtaa ne viime talven lumen kiroamisensa... Muuten olikin mitä parhain aurinkoinen talvisää. Sitä rämpimistäkin helpotti huomattavasti se, kun oli housuissa kunnon lumisuojat. Välineurheilua, ei siitä mihinkään pääse.

Otin Tuitun kanssa pelkkiä ilmaisuja. Sain todeta, että ilmaisuhäröilyt liittyvät ilmeisesti vain raunioille, sillä treeni meni tosi hyvin :) Ukkoja oli neljä, ja kaikki olivat jossain 10-20 (?) metrissä, enemmän tai vähemmän piilossa. Rullat tuli joka äijältä hienosti, aika hyvin jopa minua kohti, vaikka liikuin keskilinjaa eteenpäin. Kutsuin ja kehuin kyllä aika reilusti, joten en varsinaisesti antanut vaihtoehtoakaan jäädä haahuilemaan.

Kolmannella ukolla (vasen puoli) rullan ottaminen vähän kesti, mutta maalimiehen mukaan Tuittu oli vaan joutunut vähän etsimään rullaa korkeassa hangessa. Ei siis mitään varsinaista hämminkiä. Viimeinen äijä ei taas meinannut löytyä, kun Tuittu kääntyi pistolta taaksepäin. Saatuani sen takaisin luokse, pyysin maalimiestä näyttäytymään. Ajattelin, että turha tehdä etsimisestä nyt mitään numeroa, kun tarkoitus oli treenata ilmaisua. Haamuavulla äijä ja rulla löytyivätkin sitten helposti.