Eipä ole tullut blogimerkintöjä kovin tiuhaan. Mutta eipä me olla oltu kovin ahkeriakaan. Kaikki itsenäinen treenaaminen on kyllä jäänyt ihan onnettomaksi, mutta mitä sitä väkisin vääntämään. Omaksi iloksihan tätä tehdään ;)

Tänään käytiin sitten agiliitelemässä. Aluksi tehtiin lyhyehköä hyppyrataa, jossa piti vedellä välistä ja kierrätellä takaa, matkalla oli pujottelu hankalassa kulmassa ja paikassa houkuttimien lähellä. Vaikka olinkin taas itse vähän löysällä tuulella (miten saisi itsensä tsempattua treeneissä?), niin pujottelun aloitusta lukuunottamatta selvitettiin rata kerrasta melko hyvin. Tosin, kun otettiin koko pätkä uudestaan, niin onnistuin sössimään useammankin kohdan... Kuitenkin, käännökset tuntuivat ihan hyviltä. Käytin välistävedoissa huoletta vastaista kättä, eikä Tuittu tuntunut nyt jarruttelevan ennen hyppyjä.

Loppuvartti käytettiin kolmeen pikkuharjoitukseen. Yhdessä oli hyppysuora ja kepit, se meni hyvin ihan täydestä vauhdistakin. Toisessa oli pussi, pari hankalaa hypylle vientiä ja aa. Pussilla Tuitun kanssa saa kyllä olla tarkkana, ettei kutsu sitä solmuun... Pussitreenillekin voisi kyllä joskus uhrata muutaman hetken. Kolmannessa mentiin sitten puomin ympärillä olevan putken kautta puomille, sieltä toiseen putkeen ja takaisin puomille. Pari kertaa söhläsin koiran puomin sijasta uusintakierrokselle putkeen, mutta taisi keskittyminen olla vähän niissä kontakteissa. Puomin kontakti tehtiin siis kaikkiaan neljä kertaa. Joka kerta oli varma, mutta turhan hidas. Juoksin kontaktin ohi palkkakipolle, jopa vähän provosoiden, mutta Tuittu vaan sipsutteli alastuloa pitkin. Pitäisi taas joku päivä löytää aikaa ja mennä naksun kanssa vahvistamaan sitä oikeaa paikkaa.