Maanantain agilityn epätoivuusuudesta huolimatta innostuin käymään navetalla vielä eilen omalla vuorolla. Auton ovet toimivat moitteetta, mutta perillä huomasin repsikan puoleisen oven jääneen raolleen koko matkan ajaksi. No, onneksi se ei levähtänyt auki kesken matkan, olisi edelleen etupenkillä (boksissa) matkustanut Tuittu voinut saada vähän kylmää kyytiä...

Treenattiin lähinnä kontakteja. Hinkattiin pelkkää puomia n. miljoona kertaa ja naksuttelin oikeasta pysähtymispaikasta. Oma sijaintini vaikuttaa edelleen Tuittuun todella paljon ja taakse jättäytyminen sai sen pääsääntöisesti joko pysähtymään liian aikaisin tai menemään maahan heti kontaktin jälkeen (mistä tääkin on tullut?!). Täytynee vaan tehdä onnistuneita toistoja ja vaihdella sitä omaa sijaintia pikkuhiljaa. Jos menin valmiiksi kontaktin eteen vastaanottamaan tai juoksin Tuitun edellä/rinnalla, se teki alastulon hyvin. Ongelma on nimenomaan taakse jättäytyminen, eli se, ettei koira itse asiassa osaa tehdä kontaktia itsenäisesti vaan tarvitsee tukea omasta liikkumisestani.

Puuduttavan puomin jankkaamisen (johon Tuittu ei kyllä tuntunut kyllästyvän millään, vaikka meinasin vähän hermostuakin sille...) lisäksi tehtiin pari pientä radanpätkää, joista jälkimmäisellä vielä puomi kissanruokapalkalla. Kippo oli odottamassa parin metrin päässä kontaktista, josta hain sen ja palkkasin kontaktille. Pysähdys oli hyvä, mutta Tuittu yritti taas livistää palkalle. Livistäminen tulee varmaan siitä, kun olen muutaman kerran vapauttanut sen kipolle, joten tässä pitää olla jatkossa tarkkana.