Tänään hakuiltiin ensimmäistä kertaa talviolosuhteissa - ja heti kunnon sellaisissa. Lunta oli riittävästi ja silleen. Maastona oli Lohjan soramontun metsikkö. Tehtiin tosin keskilinja vähän eri kohtaan, kun ei sitä vanhaakaan mitenkään erottanut.

Meillä meni kaikki ihan pieleen. Tarkoituksena oli ottaa oikeaan etukulmaan suora palkka, vasemmalle irtorullailmaisu ja sitten taas oikealle ja vasemmalle suorat palkat. No. Pistettiin oikealle n. puoleenväliin matkaa pahvilaatikko hämypiiloksi. Tuittu meni ensin tarkastamaan sen ja jäi siihen jumiin (henkisesti siis). Se pyöri pahvilaatikon sisällä ja katseli kysyvästi keskilinjalle, että mikäs juttu tää nyt on. Tässä on piilo, mutta mun makkaroita ei oo missään... Kohta se tuli takaisin ja lähetin uudestaan. Ja taas sama juttu. Hölmö koira. Siinä vaiheessa ei enää pokkakaan pitänyt. Kolmas lähetys yritettiin hei-huudolla. Sillä Tuittu pääsi pahvilaatikon ohi, mutta jumittui piilona käytetyn kuusennäreen luokse. Sillä oli selvästi pasmat ihan sekaisin. Menin sitten sen näreen luokse lähettämään, jolloin ukko vihdoinkin löytyi.

Tässä vaiheessa vaihdettiin suunnitelmaa ja otettiin seuraavakin suorana palkkana. Tämä oli muuten ihan ok, mutta Tuittu pysähtyi matkalla toiselle piilolle ja löysi sieltä ilmeisesti edelliseltä koiralta tippuneita nakkeja... Itse olin jo ihan epätoivoinen, mutta onneksi Tuittu selvitti itse tilanteen jatkamalla piilolta maalimiehelle.

Kolmas otettiin sitten ilmaisuna. Ei hyvä idea... Ukko löytyi (polun kautta kiertäen), mutta rullan ottamisen kanssa oli enemmän ja vähemmän teknisiä ongelmia. Tuittu oli kuulemma tunkenut piiloon väärästä päästä, joten rullan ottaminen ja suussa pitäminen oli vähän hankalaa. Aikansa aherrettuaan Tuittu tuli esiin rulla suussa, mutta hyöri ihan epätietoisen näköisenä. Sain sen kutsumalla lähtemään minua kohti, mutta matkalla se kuitenkin tiputti rullan ja lähti vielä takaisin piilolle. Maalimiehellä ei ollut enää vararullia ja samassa huomasin itsekin unohtaneeni liinan (taas!). Hetken panikoinnin jälkeen otettiin aikalisä. Mä hain liinan keskilinjan päästä ja maalimiehelle toimitettiin rullia. Uusi yritys menikin jo paremmin, tosin jouduin huutelemaan Tuittua, että se lähti tuomaan rullaa.

Viimeinen äijä otettiin haamuna. Sille Tuittu kiersi polkujen kautta, mutta menossa oli jo tuttua potkua. Onneksi siis edes viimeinen ukko löytyi ilman suurempia sählinkejä. Muuten olikin kyllä sellainen treeni, että huh huh. Aina ei voi onnistua ;) Tai sitten mussa oli tänään joku paha karma, sillä Viskikin sai mun ollessa piilossa jonkun ihan ihme mörkökohtauksen.