No niin, palattiin treenien pariin mukavissa syysmyrskyolosuhteissa. Pehmeä lasku, juu. Raunioilla oli siis kylmää, pimeää, märkää ja tuulista. Onneksi paikalle oli vaivautunut vain neljä koirakkoa (kahdeksasta), joten ei tarvinnut kökkiä paikalla koko iltaa.

Otin Tuitulle kolme ukkoa etukasalle. Ensimmäinen oli maan alle menevässä putkessa, siellä minne Tuittu joskus pari treeniä sitten jätti maalimiehen. Nyt putken kanssa ei ollut mitään ongelmia, kunhan vain sain Tuitun oikeaan suuntaan. Liikuttiin aikalailla myötätuuleen, joten Tuittu ei voinutkaan saada hajua äijästä kovin kaukaa.

Seuraava oli "uunissa" (mulle uusi piilonnimi) mäen päällä. Siellä oli sama homma, eli Tuittu sai hajun vasta juostuaan piilosta reilusti ohi. Ensin se jäi vielä sitkeästi pyörimään maanalaisesta putkesta nousevan pystyputken liepeille, kun sieltä ilmeisesti nousi edellisen maalimiehen hajua. Eipä siinä oikein muutakaan voinut tehdä, kuin vain kutsua koira pois ja lähettää toiseen suuntaan. Singottuaan sitten reilun matkaa piilosta ohi se palasi pian nenä pystyssä takaisin ja löysi toisen ukon.

Viimeinen oli laatikkopiilossa tien lähellä. Lähdin kulkemaan tietä pitkin ja kun olin saanut kutsuttua Tuitun pois takakasalta (heh...), se sai pian hajun ja löysi viimeisenkin ruokakip... siis maalimiehen ;)

Aika helppo, mutta ihan onnistunut treeni.