Oltiin Suoknuutin Jaakon agilitykoulutuksessa. Tai lähinnä minä olin, koirahan vain roikkui mukana, kun kömpelöä ohjaajaa yritettiin saada liikkumaan oikein päin...

Yksi uusista oivalluksista tuli vastakkaisen käden käytöstä. Käytän sitä nimittäin liian usein ja ihan väärissä paikoissa! Jos koira pitää vaikka lähettää edessä olevalle hypylle, jolta pitää kääntyä 180 astetta takaisin päin (harmi, kun tähän ei voi piirtää...), niin ohjaamalla Tuittua vastakkaisella kädellä saan sen kyllä kääntymään, mutta joskus jopa liian aikaisin. Olen aikaisemminkin huomannut, että tuollaisessa paikassa se empii hyppäämistä ja saattaa kääntyä pois, mutta olen kuvitellut kääntäväni vain liian aikaisin... Ajoituksessa ei ollut mitään vikaa, ohjauksessa oli ;) Kun pidin rintamasuunnan hyppyä kohti, mutta jäin vähän kauemmaksi, ohjasin koiran puoleisella kädellä (tai molemmilla) ja annoin selkeän hyppykäskyn, niin Tuittu ei hidastellut, mutta kääntyi silti siivekettä nuollen. Ärsyttävän yksinkertaista ;) Toistin samaa virhettä parissa muussakin samantapaisessa kohdassa. Tähän pitää nyt muistaa kiinnittää huomiota.

Toinen rutiinimoka ilmeni takaakierrossa. Tuittu kyllä irtoaa takaakiertoon ihan hyvin, ei siinä mitään, mutta sain sen omalla liikkeelläni tekemään hypyn takana ihan turhan kaarroksen. Valssatessani hypyn edessä liikuin liikaa sivusuunnassa. Koska hypyltä jatkettiin kuitenkin suoraan eteenpäin, mun piti saada itseni liikkumaan ensin suoraan taaksepäin ja vasta sitten tarvittava määrä sivusuunnassa. Ja heureka, turha kaarros jäi pois!

Muut ongelmat (ja niitähän riitti!) koskivat lähinnä rytmitystä ja rintamasuuntia. Tuntui, että olin koko ajan väärässä paikassa väärään aikaan ja vielä väärin päin ;) Jaakko neuvoi, että mun kannattaisi yrittää vähentää ohjauksessa tulevia töksähdyksiä ja ohjata koiraa ajoittain vähän kauempaa, että saan oman liikkeen jatkumaan sujuvammin. Tuittu on tosi herkkä vartalo-ohjaukselle, joten sen kanssa täytyy olla tarkkana. Itselle tuli mieleen, että täytyisi jo rataantutustumisessakin miettiä huolellisemmin, että mihin oma liikkeeni ja vartalon suuntani _oikeasti_ vie koiraa. Irrottautua niistä piintyneistä huonoista tavoista. Yhdessäkin hyppy-putki -hässäkässä huomasin taas oman kaavoihin kangistumiseni. Keksin kuvioon tasan yhden mielestäni järkevän ohjaustyylin (joka kyllä toimi ihan ok), ja Jaakon ehdottama tapa ei tuntunut aluksi yhtään luonnolliselta. Kun sitten lopussa kokeilin sitäkin, niin se sujui kerrasta omaa tapaani paremmin ja helpommin. Että silleen.

Kaikki saamani ohjeet vaikuttivat järkeviltä, jopa päivänselviltä, mutta tällä hetkellä pää on lähinnä pyörryksissä. Liikkuvia osia on niin paljon, että meikäläisen koordinaatiokyvyllä ne eivät oikein pysy kohdillaan. Tulipa taas todettua, että on tää vaan vaikea laji. Mitä enemmän oppii, sitä enemmän on opittavaa!