Käytiin etsimässä äijiä raunioilla. Häiriötekijöitäkin oli taas riittämiin, kun palomiehet polttivat yhtä koppia. Savua oli välillä niin, että näkyvyyskin heikkeni, ja välillä kopista leimahteli elokuvamaisia liekkejä. Tuitun vuorolla palot oli saatu jo sammutettua, eikä näkyvyyttä haitannut kuin salakavalasti hiipinyt pimeys.
Tein sellaisen treenin, että etukasalla oli kolme äijää piiloissa, joita en itse tiennyt. Tuittu sinkoili alueella kuin sähköjänis, eikä mulla ollut suurimmaksi osaksi aikaa mitään hajua sen sijainnista... Ensimmäisen ukon Tuittu löysi nopeasti, meillä muilla vain kesti vähän kauemmin löytää koira ;)
Toisella tulikin sitten yllättäviä hankaluuksia. Äijä oli maan alle menevässä putkessa. Ensin Tuittu haahuili jonkun aikaa ympäriinsä, ennen kuin edes hahmotti oikeaa suuntaa (olisiko saanut hajua jo kolmannestakin ukosta?). Sitten se sujahti putkeen määrätietoisen näköisenä - mutta tuli kohta pois. Maalimiehen mukaan se oli käynyt noin puolimatkassa, eli ei edes maalimiehen luona asti. Iskikö sille oikeasti epätoivo pimeässä ja pitkässä putkessa vai eikö se vain malttanut tarkentaa? Outo juttu. Jouduin lopulta lähettämään Tuitun uudestaan ihan putken suulta, jolloin se meni perille asti. Sen jälkeen kolmas äijä löytyi taas tosi helposti.
Näitä treenejä, jossa maalimiehet on multakin piilossa, olisi varmaan hyvä tehdä useamminkin. Mulla on selvästi vielä vaikeuksia uskoa koirasta, koska se on oikeasti tarkistanut jonkun alueen tyhjäksi. Yleensä jään suotta hinkkaamaan jotain nurkkaa, mutta tänään olisi sitten ensimmäisen kerran jäänyt maalimies löytymättä...
Kommentit