Tänään sitten kisattiin hyppelyn merkeissä Orivedellä. Keväällähän meillä meni samassa paikassa kaikkea muuta kuin hyvin, nyt vähän paremmin.

Ensimmäisellä radalla oli aika merkittävässä roolissa sellainen hypyistä ja putkista koostuva "neliapila", jossa koiraa piti lähetellä mutkaputkiin. Oman vauhtini hidastuessa siinä keskellä pyöriessäni Tuittukaan ei liikkunut parasta vauhtiaan. Muutenkin se oli taas vähän tahmean tuntuinen. Tehtiin kuitenkin puhdas rata ja ehdittiin helposti (Mujusen) ihanneaikaankin. Lopulta sijoituimme toisiksi, emmekä yllättäen hävinneet kisan voittaneelle Liinalle kuin puolisen sekuntia. Ratamme oli kuitenkin aika siisti, eikä tehty hirveästi mitään ylimääräistä.

Toisella radalla olikin sitten suorempia putkia ja ainoaksi kontaktiksi jäi keinu. Tehtiin omasta mielestäni ihan sujuva rata ja Tuittu tuntui liikkuvankin paremmin. Taas siis nolla ja tälläkin kertaa kakkossija.

Vaikka palkintovyöryllä ei voi kehuskella, niin olihan tämä ihan mukava päivä. Aika harvoin kuitenkaan ollaan onnistuttu kisan molemmilla radoilla.

Toisen radan jälkeen otettiin Katin kanssa vielä pikaiset tokotreenit. Lainasin Katilta isoa ja painavaa metallikapulaa, ajatuksena saada se kisakapula tuntumaan Tuitusta superhelpolta. Aika vaikealta (ja koomiselta) ison kapulan nostaminen näytti pienelle koiralle olevan, mutta sitkeästi se sen nosti ja toi nätisti sivullekin. En tiedä, hyödyttikö asiaa yhtään, että Tuittu pääsi tuotakin kapulaa mälväämään ja pyörittelemään, mutta sain sen toisaalta muutaman kerran nostamaan kapulan ihan nopeastikin.

Lisäksi otettiin yksi (tyhjään) ruutuun lähetys. Se oli hyvä. Tuittu oli toki nähnyt Svanten menevän ruutuun, mikä ehkä auttoi sitä hahmottamisessa, mutta tärkeintä lienee nyt saada näitä onnistumisia eri paikoissa ja eri merkeillä.