Käytiin taas naapurikentällä tekemässä pikaiset tokotreenit. Varmistusnarullekin tuli käyttöä, kun Tuittu bongasi kissan kentän laidalta. Onneksi ehdin ottaa narun päästä kiinni. En edes yrittänyt mitään kiskaisua tai nappaisua, enemmänkin pistin silmät kiinni ja toivoin että naru kestää stopin Tuitun parinkymmenen metrin spurtin jälkeen... Kesti se. Ja vaikken nostanut edes pientä mekkalaa moisesta välikohtauksesta, niin Tuittu pysyi lopputreenin ajan ihan hollilla. Mitä nyt pari kertaa vilkaisi, vieläkö katti kehtaa näyttää nokkaansa Tuitun mailla ;)

Alkuun otettiin pari ruutuun lähetystä ja pysäytystä lyhyeltä matkalta. Molemmat meni tosi hyvin. Toisella kertaa otin myös ruudun loppuosan (tai oikeasti se oli kolmas - tässä välissä kissaepisodi keskeytti treenin...). Maahanmeno oli hyvä ja sivulletulo vauhdikas.

Sitten otin vähän lyhyitä seuraamispätkiä yrittäen saada Tuitun vähän keskittymään ja rauhoittumaan tunnaria varten. Aika turhaan. Se kävi aikamoisilla kierroksilla ja tunnari oli taas yhtä sähellystä. Jos se onnistuikin valitsemaan oikean kapulan (2-3 väärän joukosta), niin se palautti sen ilmassa viskellen ja istui perusasentoon johonkin selkäni taakse. Päätin hinkata liikettä niin kauan kuin kapuloita riittää ja saadaan onnistunut, hillitty suoritus. Lopulta se saatiin - viimeisellä kapulalla ;) (Kapuloita oli mukana vaan joku seitsemän, ei siis kaikkia kahdeksaakymmentä...) 

Tunaroinnin jälkeen tehtiin muutama luoksetulo. Otin aika monta läpijuoksua eri pituisilla matkoilla ja kerran pysäytykset sekä seisomaan että maahan. Vauhtia oli ihan mukavasti, pysähdykset ei edelleenkään erityisen hyviä.

Lopuksi tehtiin sitten vielä ruutuun lähetys pidemmältä matkalta, josta Tuittu näytti jo aavistavan saavansa iltaruuan palkaksi. Ensin se lähti ruutuun vauhdilla, mutta kääntyi matkalla takaisin. Sitten se meni ruutuun asti vauhdilla, muttei pysähtynyt käskystä vaan juoksi samalla vauhdilla takaisin. Kolmannella yrityksellä sain sen pysähtymään johonkin ruudun liepeille (kun se oli jo tulossa takaisin), jolloin luovutin ja vapautin sen iltaruokakipolle. Lyhyeltä matkalta pysäytykset onnistuivat kuitenkin hyvin, joten ei kai tää ihan toivotonta ole. Siis lukuunottamatta sitä koetta parin viikon päästä... Olen tosin jo asennoitunut siihen, että koska tunnari menee kuitenkin todennäköisesti nollille, niin mun ei tarvi edes ajatella numeroita. Numerot on tyhmiä ;)