Kisat lähenee ja treenit huononee, eikös se niin kuulukin mennä? ;) Tänään oli tarkoitus treenata ryhmäpaikallamakuuta jäähallilla, mutta oltiin Tuitun kanssa ainoat paikalla. Olin kyllä varautunut tällaiseen mahdollisuuteen ja tarkoitus oli treenata kaikkea muutakin.

Otin alkuun vähän seuraamista, liikkeestä istumisen ja luoksetuloja. Seuraamisessa ei ollut mitään ihmeellistä ja istuminen oli hyvä. Luoksetulo mun oli tarkoitus ottaa vähän niin kuin kisamaisesti, mutta Tuittupa ei pysähtynyt ollenkaan. Kai se ajatteli, että ensin tehdään kuitenkin vähintään yksi läpijuoksu... Voi olla, että käsimerkkikin oli vähän huono. Tein sitten yhden naminheiton ihan lyhyellä matkalla, yhden pysäytyksen vähän pidemmällä matkalla ja sitten sen kisamaisen liikkeen sivulletuloon asti. Nämä olivat ihan hyviä.

Sitten ruutuun. Mun auto oli ruudusta takaviistossa oikealla, ja Tuittu lähti sitä kohti, kääntyi ruudun kohdalla ja tuli takaisin. Ihan pihalla koko koira. Toisella yrityksellä se löysi ruudun sivusta sisään (tällä kertaa sieltä oikealta) ja kolmannella suoraan ruutuun. Ruutumerkit olivat muuten ihan upouudet punaiset ämpärit. En silti usko Tuitun niitä vieroksuneen.

Jossain välissä tehtiin kaukojakin. Otin kaksi sarjaa ja lisäksi kaikki asennonvaihdot yksittäin. Vaihteeksi ongelmallisin vaihto oli maahan-istu, jossa Tuittu nousi seisomaan. Muutamalla toistolla saakiin sekin sujumaan. Seisomasta maahanmenot oli hitaita, mutta muuten kaikki oli aika ok. Tuitun peppu pysyi saman parkkiruudun viivan päällä, mihin sen jätinkin.

Niin, ja sitten se toinen murheenkryyni - tunnari. Koska en saanut liikkeenohjaajaa, vein kapulat itse ja ajattelin tunnarin olevan Tuitulle helppo nakki. Kakat. Se meni kyllä hienosti kapuloille, nuuski niitä, mutta toi pokalla väärän! Kävin järjestelemässä kapuloita uudestaan ja toisella kertaa meni paremmin. Tein sitten vielä yhden helpotetun tunnarin useammalla kapulla (ensin vääriä taisi olla kahdeksan) ja lähempää. Olipa hermoja raastavaa katsella, kuinka koira kiersi omaa kapulaa kuin kissa kuumaa puuroa... Se oikeasti nuuski _kaikki_ muut kapulat moneen kertaan, mutta onnistui aina ohittamaan oman. Olin jo varma, että kohta sillä kilahtaa ja se tuo väärän, mutta lopulta se törmäsi oikeaan ja haisteltuaan toi sen.

Illan jo hämärtyessä paikalle pölähti kaksi tolleria ohjaajineen ja saatiin paikallamakuuseuraa. Koska sille hetkelle osui sopivasti sadekuuro, en uskonut makuusta tulevan mitään, mutta päätin kokeilla. Ensin Tuittu nousi ylös heti, kun lähdin poispäin. Mutta kun palautin se makaamaan, se pysyi tosi nätisti ja kesti hetkellisen piilossa olonikin. Hyvä juttu :)

Ihan viimeiseksi kokeiltiin vielä ruutua toisesta suunnasta. Nyt lähetys onnistui taas kerrasta, Tuittu meni suoraan ruutuun etumerkkien välistä. Saataisko me siellä kokeessakin 2-3 yritystä, kun me ollaan muuten niin huonoja...? :D