Tänään taas keskiviikkoiset agilitytreenit. Olin kerrankin ajoissa liikkeellä, joten ehdittiin treenata tokoa ja tehdä kunnon lämmittelylenkkikin ennen agilityä.

Tein taas ruudun valmiiksi ja otin ensin vähän seuraamista ja kaukoja. Seuraamista ei ole tullut pitkään aikaa hinkattua, ja sen kyllä huomaa. Varsinkin täyskäännökset on aika hirveitä. Kaukoja tein yhden sarjan kisamaisesti. Yhteen vaihtoon (en edes muista mihin) jouduin antamaan kaksi käskyä, muuten ok. Tuittu oli liikkunut hädin tuskin muutaman sentin, vaikka vähän tassuttelikin. Otin muutaman kerran myös pelkkää istumisesta seisomista, siinä kun etutassut tuntuivat taas lipsuvan ;)

Lähetin Tuitun ruutuun aika kaukaa. Se lähti hyvin ja suuntasi etumerkkien keskelle, mutta kääntyi loppumatkasta vasemmalle ja onnistui menemään taas sivusta sisään. Toinen lähetys ja pysäytys onnistuivat nappiin.

Väliin tehtiin tunnari, joka meni ihan loistavasti! Vein kapulat vähän kauemmaksi, ja hetken Tuittu näytti empivän, mutta löysi kuitenkin kapuloille asti. Se nuuski muutaman kapulan ja otti oman, heti kun se osui kohdalle. Taitava koira :) Mulla on ollut tunnarissa nyt sama kipollinen kapuloita, eli niiden määrä on vähentynyt aina yksi kerrallaan. Nyt kapuloita oli enää 11 - ja silti Tuittu malttoi keskittyä kunnolla.

Sitten otettiin ruutu uudestaan vielä toisesta suunnasta. Nyt Tuittu meni ja pysähtyi ruutuun niin kuin pitikin - palkaksi juostiin lujaa autolle syömään kissanruokaa.

Innoissani kokeilin myös luoksetuloa molemmilla pysäytyksillä. Hienosti Tuittu kyllä pysähtyy käsimerkillä. Kai sitä uskaltaisi siellä kokeessakin kokeilla...? Myös maahanmeno oli ihan hyvä, siitä palkka.

Lenkin jälkeen päästiin sitten hyppelemään. Ja todellakin hyppelemään, sillä päivän radoillamme oli pelkkiä aitoja. Aitoja hypeltiin enemmän ja vähemmän loogisessa järjestyksessä kierrellen, kaarrellen ja kuljetellen. Kuviot eivät olleet mitään pelkkää pennillä kääntymistä, vaan vauhtiakin sai ihan mukavasti.

Tuittu oli hyvä, meni juuri sinne minne ohjasinkin ja jätti menemättä sinne minne en ohjannut ;) Itsestäni vähän tuntui, että vauhti meinasi välillä tyssätä, kun piti itse kipittää sisäradalla. Hyvin Tuittu kuitenkin irtosi ulkoradan hypyillekin, kunhan vaan sen sinne huidoin. Vaikein meille oli rata, jossa piti kuljetella koiraa hyppyjen välistä. Kovalla yrityksellä saatiin nekin kuviot kuitenkin jotenkin kohdilleen. Tosi kiva oli vaihteeksi tehdä jotain erilaista - eikä kunnon ohjaustekniikkatreeni ole koskaan pahitteeksi...

Yhdellä radalla kokeilin ohjata myös Hilmaa. Mukavan tuntuinen koira, hyvin samantyyppinen ohjattava kuin Tuittukin. Ja heti se lähti mukaan, kun vähän lihapullanpalaa vilautin. Harmi, kun ei se oikein tahdo kisoissa pysyä lainaohjaajan mukana, vaan lähtee Irmaa etsimään...