Käytiin pitkästä aikaa tokoilemassa tuossa lähikentällä. Tuittu oli taas varmuuden vuoksi narutettuna, mutta ei yrittänyt kertaakaan hilpaista :) Naru oli kyllä vähän tiellä, lensi tuulessa Tuitun naamalle ja sotkeentui tassuihin, mutta koska en uskalla sitä irtikään pitää, niin täytyy kestää.

Tarkkaan harkittu treenisuunnitelmani oli taas "vähän kaikkea". Aloitin tunnarilla. Kapuloita oli kolme ja koira taas turhan täpinöissään. Se haki ensin toisen väärän ja sitten toisen... Toisella yrityksellä kielsin aika tiukastikin, kun Tuittu ei edelleenkään keskittynyt yhtään. Kolmannella kerralla kapuloita oli vain kaksi, ja niistä Tuittu taisi tuurilla tuoda oikean. En alkanut hinkkaamaan tunnaria sen enempää, vaan siirsin ajatukset muihin liikkeisiin. 

Luokstuloissa otin alkuun muutaman läpijuoksun, joista palkkasin vain kädestä. Vauhtia oli ihan mukavasti. Sitten otin yhden tai kaksi seisomista taakse vapauttaen sekä pari seisomaan ja maahan pysäyttämistä, joista maahanmenosta vapautus. Seisomiset oli hitaita ja kerran Tuittu tarjosi maahanmenoa. Maahanmenot sen sijaan tuntuvat sujuvan luontevasti, joten kannattanee hinkata pääasiassa noita seisomisia ja vahvistella maahanmenoja vain silloin tällöin. Palkkasin muuten Tuitun myös kädestä, kun se oli hakenut takapalkan, ja se selvästi hakeutui luokseni aina kipolla käytyään. Jospa tällä saisi eliminoitua yhden potentiaalisen karkaustilanteen ;)

Ruudun olin käynyt rakentamassa jo aluksi. Kosketusalusta jäi kotiin, enkä jaksanut lähteä sitä hakemaan, joten kokeiltiin ruutua tyhjänä. Eipä se oikein toiminut. Ensimmäisellä lähetyksellä Tuittu ei irronnut ja jälkimmäisillä hakeutui lähinnä kulmamerkeille. Se ei edelleenkään hahmota tuota paikkaa ruudussa. Saatiin räpellettyä pari palkkaamisen arvoista suoritusta.

Metallinoudossa tarkoituksenani oli saada Tuittu ottamaan kapula nopeammin. Lähdin juoksemaan karkuun ja kehumaan Tuittua sillä hetkellä, kun se oli ottamassa kapulaa. Pari kertaa se jätti kapulan ja lähti perääni, mutta sitten otti kapulan ihan hyvällä vauhdilla. Ja tuli luokse jopa laukaten... Tämä hyvä :)

Sitten kaukot... Niitä hinkattiin viimeksi eilen illalla, kun Tuittu ei taas mitenkään osannut nousta istumasta seisomaan. Joko se ei noussut ollenkaan tai sitten se nousi etutassuja siirtäen. Nyt istu-seiso meni oikein hyvin, mutta maasta seisomisesta ei meinannut tulla mitään. Mun ei tarvinnut ottaa etäisyyttä kuin reilut viisi metriä, niin koira pysyi maassa kuin liimattuna. Läheltä saatiin ihan hyviä toistoja. Huomasin, että Tuttu taas vähän paineistuikin tuosta hinkkaamisesta. Mikäs ihme se on - aika lailla kun paineistuin itsekin... Vaikka kuinka yritän pysyä tyynenä, niin koira kyllä huomaa hermostumiseni ja toimii entistä nihkeämmin. Turhauttava liike.

Hermoja raastavien kaukojen jälkeen päätin yrittää vielä tunnaria. Vahvistin ensin oikean nuuskimista pitämällä sitä kädessä ja vein sen Tuitun nähden yhden väärän seuraksi. Otin Tuitun viereen rauhoittumaan ja lähetin ihan kapuloiden läheltä. Näillä lievillä helpotuksilla oikea löytyi hienosti molempien kapuloiden tarkistuksen jälkeen.

Loppuun otin vielä yhden metallinoudon ilman karkuunjuoksemisia, iltaruuan odottaessa kipossa. Hetken Tuittu pyöritteli kapulaa, mutta otti sen ihan ok. Muuten liike ihan hyvä. Palkkasin ensin kädestä ja vapautin hetken kontaktin jälkeen ruualle.