Ehditiin vaihteeksi taas tokotreeneihin, kun olin tänään vapaapäivällä. Tällä kertaa treeneihin lähtöä tosin vaikeutti tilapäinen autottomuus, mutta hyvin me päästiin bussillakin huristelemaan. Pikkukoiran etuja Tampereella - sylikoiraa isommilla nelijalkaisilla kun ei ole TKL:n autoihin asiaa.

Itse treenit olivatkin sitten aika surkeat. Tuittu oli ihan hyydyksissä, eikä sitä huvittanut mikään (paitsi parille koiralle räyhääminen). Olin jo huolissani, että onko sillä joku oikeasti vialla, mutta ei se kyllä sairaaltakaan vaikuttanut. Iltapäivälenkilläkin se oli kyllä löysän oloinen. Ilma on tosin ollut taas helteinen, mutta ei Tuittu ennenkään ihan noin hyydyksiin ole mennyt... Ja kun tultiin illalla kotiin, Tuittu vinkui useaan otteeseen - ei kipeän oloisena, vaan lähinnä turhautuneena ja huomionhakuisena. Vähän ajan päästä se rauhoittui ja on makoillut loppuillan aika väsyneen näköisenä. Ampiaisenpisto on ainut mahdollinen diagnoosi, jonka olen keksinyt, niistä se on ennenkin mennyt veteläksi. Tai sitten sillä oli vaan kuuma ja huono päivä.

No, otettiin treeneissä kuitenkin hyppynoutoa, paikkamakuu, suoria luoksetuloja ja tunnari. Noudot ja luoksetulot oli tosi laiskoja, karkuun juoksemalla sain muutamaan luoksetuloon vähän vauhtia. Paikallamakuussa Tuittu pysyi taas hyvin. Sivulle se ei noussut ensimmäisellä käskyllä, joten noitakin pitää muistaa treenata. Paikallamakuun yksityiskohdat on jääneet ihan hunningolle, kun valtavan paikallamakuuongelaman jälkeen mulle on riittänyt, että se ylipäätään pysyy paikallaan. Nyt kun se pysyy, niin pitäisi viilata noita muitakin osia.

Viimeiseksi otin yhden tunnarin kolmella kapulalla. Tuittu nuuski kaikkia, melkein kokeili vääriä suuhunsa, empi vähän aikaa oikean kanssa, mutta toi kuitenkin sen. Ei siis täydellinen liike, mutta palkkasin tästä silti iltaruualla.