Tuitun vaisu olo kulminoitui perjantaiaamuun. Se oli kyllä aamulenkillä ihan pirteä oma itsensä, mutta livisti lenkin lopuksi ilmeisesti edellispäivästä tutulle kätkölle ja söi itsensä niin ähkyyn ties mitä lihapiirakkaa, että antoi lopulta kiinni, vaikka "herkkua" oli vielä jäljellä. Kun sitten vähän ajan päästä ajeltiin Pirkkalaan (mummulaan päivähoitoon), niin Tuittu oksensi autoon. Se oli oksentanut myös sisälle monta kertaa ihan älyttömiä läjiä. Liekö torstainkin uupumus johtunut lievästä ylensyönnistä, sillä samoissa puskissa se silloinkin lenkillä pyöri... No, ahneen tunnettu loppu tuli taas todistettua.

Illalla koira oli sitten taas oma itsensä, joten uskaltauduttiin agilitytreeneihin. Tehtiin mukava 34 esteen rata, jossa oli haasteita vähän joka lähtöön. Erikoisin kohta taisi olla alun hyppy-hyppy-putki-kepit, jossa putki oli poikittain olevan puomin alla ja kepit taas 90 asteen kulmassa oikealle putken jälkeen. Puomia ei siis oikein ehtinyt kiertää koiran ollessa putkessa, joten kaikki päätyivät vastaanottamaan koiraa valmiiksi puomin takaa. Mulla oli ensimmäisellä kerralla vähän hankaluuksia hahmottaa, mistä kohtaa puomin alta yritän ohjata koiran putkeen, mutta uusilla yrityksillä saatiin alku menemään ihan hyvin. Keppien avokulmakin hanskattiin tällä kertaa.

Itse asiassa pahimmaksi kompastuskiveksemme radalla osoittautui aa, jonka molemmilla puolilla oli putkensuut. Taisi sekä ohjaajalla että koiralla jäädä ns. putki päälle, ja onnistuin päästämään Tuitun n. miljoona kertaa putkeen - molemmista päistä. Kun sitten kerran sain sen aalle, toistotkin menivät ihan sujuvasti. Tämmöisissä kohdissa olisi todella hyötyä, jos olisi opettanut putkiin ja kontakteille erilaiset käsimerkit.

Radalla olisi oikeasti kuulunut olla neljä putkea, mutta koska meillä oli niitä vain kolme, yksi korvattiin maxi-pöydällä. Vaikkei olla juuri mini-pöytääkään harjoiteltu, niin hyvin isompikin versio sujui ;) 

Muutenkaan meillä ei ollut suurempia hankaluuksia, Tuittu kääntyili hyvin ja uudet kengätkin tuntuivat toimivilta :) Omassa kunnossa on tosin parannettavaa, n. 30 esteen jälkeen ei enää oikein tullut ääntä... Ja olin sentään palkannut kontakteilla, hengähtänyt koiran ollessa pöydällä yms.