Eilen agiliidettiin. Tehtiin monta lyhyttä radanpätkää, joilla treenattiin mm. takaakiertoja ja tiukkoja käännöksiä. Koiraa sai viedä aika tiukkaan kädessä. Ohjaaja sai myös todeta kuinka vaikeaa peruuttaminen onkaan...

Tuittu oli vähän jähmeän oloinen - kääntyi kyllä hyvin, mutta ei liikkunut isoimmalla vaihteella. Nenäkin oli taas liimautua maahan kiinni, argh. Lopputreenistä se skarppasi ja oli paljon paremmin mukana menossa.

Keinun lisäksi kentällä ei ollut muita kontakteja. Viimeistelytreeni karsintoja varten jäi siis tekemättä ;) No, tuurilla ne kontaktit on viime aikoina muutenkin tehty. Tai jätetty tekemättä. Keinun kanssa sen sijaan kannattaisi välillä ottaa ihan tekniikkatreeniä. Tuittu teki sen taas hitaasti, ja Agirodussahan se meinasi jopa jäädä asumaan sinne puoliväliin. Pikkukoira kun pitäisi saada juoksemaan täysiä keinun päähän asti, jotta siihen ei tuhraantuisi älyttömästi aikaa. Ärsyttää, kun olen ollut koko esteen suhteen niin lepsu.

Liitelyjen jälkeen otin muutaman luoksetulon. Alkuun pari läpijuoksua ja sitten pysäytys. Seisominen oli huomattavasti eilistä parempi, enkä sitten malttanut olla ottamatta myös maahanmenoa. Koko liike maahanmenoon astikin meni omasta mielestäni ihan kivasti. Maahanmeno ei kyllä ole mikään suorilta jaloilta tippuminen, vaan Tuittu vähän asettelee itseään ja jää jopa vähän vinoon. Nopeasti se kuitenkin tuntuu reagoivan käskyyn.