Ei olla tehty sm-kisojen jälkeen yhtään mitään, mutta eilen päästiin pitkästä aikaa hakutreeneihin. Treenattiin Nokian radalla.

Aluksi otin majan kentällä ruutua ja tunnaria. Ruutua maltoin ottaa ihan vaan pari toistoa, kun menivät hyvin. Ensimmäisellä kerralla Tuittu kylläkin poukkosi sivuun ylimääräistä merkkipinoa kohti, mutta teki sitten kaksi ihan sujuvaa ruutuunmenoa jostain about viidestä ja kymmenestä metristä (?). Tunnarista ei sitten tänään tullutkaan oikein mitään. Juustot se malttoi hakea hillitysti, mutta namittomien kapuloiden hakeminen oli yhtä sähellystä. Saatiin kuitenkin räpellettyä jonkunlainen onnistuminen ja lopetettiin treeni siihen.

Metsässä tehtiin sitten vähän kaikkea. Ensin otin vasemmalle ilmaisun (äijä helposti lähellä). Tuittu otti irtorullan tosi nopeasti, mutta sai taas jonkun schipperkekohtauksen ja lähti juoksemaan rullan kanssa kauemmas alueelle ikään kuin etsimään lisää äijiä... Pari kertaa kutsuttuani se palasi maalimiehen kautta luokseni ja toi koko ajan suussa pysyneen rullan nätisti perille asti. Ei otettu uutta yritystä.

Seuraavaksi oli kaksi suoraa palkkaavaa äijää kunnolla piilossa, ensimmäinen oikealla kivenkolossa ja toinen vasemmalla "huopapiilossa". Kivenkoloa Tuittu etsi kauan, ja löysi perille lopulta jostain takakautta. Mitään havaintoja koiran liikkeistä pistolle lähetyksen jälkeen ei ole... Huopapiilon äijä löytyi ok.

Seuraavaksi tehtiin oikealle tyhjä. Tuittu irtosi hyvin ja tuli jossain vaiheessa takaisin (melkein samasta kohtaa), välistä ei taas mitään tietoa. Viimeisenä oli sitten helpohko äijä keskilinjan vasemmalla puolella. Siinä ei ongelmia. Riisuttuani Tuitulta pannan ja liivit, se oli vähän aikaa hukassa ja yritti lähteä etsimään keskilinjan loppunamejaan ihan väärästä suunnasta. Pieni pää vain pyöri epätietoisena. Ei sinänsä mikään ihme - niin sekainen ko. maasto on näin ohjaajankin näkökulmasta...

Niin, ja tänään illalla otettiin vielä pari tunnaria parvekkeella, toinen pienen tauon jälkeen. Kapuloita oli viisi ja laitoin ne riviin. Ensimmäinen kerta oli levottomampi (iltaruoka-aika...), Tuittu aloitti oikeasta reunasta, meinasi nostaa reunimmaisen, mutta siirtyi vasemmalle ja toi seuraavan - joka oli oikea. Toisella kertaa Tuittu nuuski kaikki kapulat ja ohitti pari kertaa omankin. Ei kuitenkaan yrittänyt noukkia vääriä ja toi lopulta oikean.