Olin tänään vapaalla töistä, joten ehdin vaihteeksi tokotreeneihin melkein ajoissa. Melkein tuli siitä, kun Eteläpuisto olikin varattu festareille, mitä en tietenkään muistanut, ja vaihtuneen treenipaikan ja pysäköintiruudun etsiminen vei oman aikansa... Treenattiin sitten minigolf-radan takana, jossa olikin mukavasti häiriötekijöitä. Taustalla soiva rokki noin niinkuin esimerkiksi ;)

Tehtiin Tuitun kanssa vähän ruutua, tunnaria, istu-seiso -kaukoja ja luoksetuloa. Lisäksi otettiin paikallamakuu ryhmässä. Koska Tuittu alkoi viime kerralla noutaa ruudun kosketusalustaa, vahvistin aluksi sen koskemista ihan ilman ruutua. Muutaman toiston jälkeen Tuittu näyttikin taas muistavan, että pelkkä päälle astuminen riittää :) Otin sitten muutaman toiston ruudunkin kanssa, ihan vaan muutaman metrin välimatkalla. Ihan kivasti Tuittu haki ruutuun ja kävi koskemassa pahvia. Noudun elkeitäkin oli tosin havaittavissa...

Onnistuneiden parveketunnarointien jälkeen otettiin tunnaria ensimmäistä kertaa ulkona - ja liikkeenohjaajan kanssa. Kävi niin kuin vähän pelkäsinkin, eli koiran polla ei kestänyt uutta tilannetta ja väärät kapulat saivat kyytiä. Otettiin muutama toisto, mutta oikea löytyi aina vasta sähläämisen ja väärien tuomisen jälkeen. Pienen aprikoinnin jälkeen päätettiin kokeilla makkara-apua, eli oikean kapulan päälle laitettiin lihapullanpalanen, joka Tuitun tarvitsi vain käydä syömässä. Epäilin vähän namien sotkemista tähän touhuun, mutta ainakin parin kokeilun jälkeen kikka vaikutti testaamisen arvoiselta. Lihapullan etsiminen sai Tuitun keskittymään ihan eri tavalla, eikä se meinannutkaan nostella kapuloita. Kun kokeiltiin parin namitetun kapulan jälkeen namitonta kapulaa, Tuittu oli edelleen yhtä keskittynyt ja otti pienen pohdiskelun jälkeen oman suuhunsa ja toi mulle. Vaihtelen näitä treenitekniikoita varmaan vähän liiankin helposti, mutta kokeillaan nyt silti ehkä tätä. Ainakin vähän aikaa ;)

Seuraavaksi taidettiin sitten ottaa paikallamakuu. Pistettiin koirat riviin nurmikolle ja hipsittiin kävelytien toiselle puolelle puskaan piiloon. Siinä kolmen minuutin aikana ainakin pari ohikulkijaa ehti ihastella hienosti paikallaan pysyviä koiria. Kuinkahan moni ihmetteli mielessään meitä puskan takana kyykkiviä ihmisiä...? ;) Sen mitä puskan läpi näin, niin Tuittu näytti pysyvän koko ajan tarkkaavaisena korvat pystyssä, mutta ei vaikuttanut levottomalta, vaan pysyi hienosti paikallaan. Otettin alun maahan ja lopun istumaan käskemiset vuorotellen. Sekin sujui meiltä tällä kertaa hyvin.

Istumasta seisomaan kaukoja tein vain muutaman toiston verran, ensin läheltä, sitten kauempaa ja lopuksi taas läheltä. Kauempaa (5 m? alle 10 m kuitenkin) käskytys meni toisella kertaa ihan hyvin. Parin metrin välimatkalla seisominen sujui jo ihan ongelmitta. Huomasin muuten, että palkalle vapautuksen jälkeen Tuittu meinasi pari kertaa unohtua haahuilemaan. Syötyään namin kiposta se alkoi nuuskia nurmikkoa, jolloin sain sen kyllä hieman ääntä korottamalla takaisin kuulolle. Hyvä kuitenkin huomata, että esimerkiksi juuri tuollaisiin hetkiin pitää kiinnittää huomiota, jotta pystyn ennakoimaan ja estämään kyseiset ei-toivotut tilanteet. Muuten Tuittu pysyi tänään kivasti mukana, vaikka joutuikin välillä odottamaan tyhjän panttina.

Luoksetulojakin otin lyhyellä (alle 10 m) matkalla. Ensin läpijuoksu kädestä palkaten (tuli vähän hitaasti), sitten läpijuoksu kädestä palkaten ja vapauttaen (tuli vähän reippaammin) ja kolmanneksi pysäytys ja taakse vapauttaen. Pysähdys oli nyt tosi hyvä, joten lopetin treenin siihen. Loppuun otin vielä luoksetulon maahanmenoa. Matka oli vain muutaman metrin. Ensin yksi läpijuoksu ja sitten maahanmeno. Vauhti oli vähän huono, mutta maahan Tuittu putosi hyvin. Sain ihan järkeenkäypän vinkin, että maahanmenoja ei välttämättä kannata tehdä suoraan luoksetulosta, vaan seisomaan pysäytyksen jälkeen. Tuittukin on aika kova tyttö ennakoimaan, joten sen päähän lienee hyvä iskostaa, että ensimmäisellä pysähdyksellä jäädään aina seisomaan.