Ei, Tuittu ei onneksi ole astunut lasiin. Niin olisi tosin voinut käydä, jos oltaisiin treenattu agilityä tänään täysipainoisesti... Sauna Open Air -festareiden jäljiltä Eteläpuisto oli kylvetty niin täyteen lasinsiruja, että viimeiset sm-treenit piti kutistaa kontaktitreeneiksi. Noukittiin sirpaleita pois sen verran, että saatiin kannettua kentälle aa, puomi ja yksi hyppy. Lisäksi päästiin lainaamaan pujottelukurssilaisten keppejä.

Tuittu teki kontaktit ihan kivasti (ylläri...) ja pujottelikin reippaasti. Eipä siinä sen kummempia ihmeitä keksitty tehdä. Lähinnä yritin tehdä kontakteilla paljon toistoja, joilla palkkasin joka kerta. Toiveena (/utopiana) se, että Tuitulle jäisi edes jonkinlainen mielikuva kontakti-nami -yhteydestä.

Rankkojen agiliitotreenien jälkeen jäätiin vielä vähän tokoilemaan. Otin muutaman ruutuun lähetyksen (edelleen kosketusalustan kanssa) ja saatiin onnistuneita suorituksia jo ihan hyvänkin matkan päästä. Tosin heti, kun yritin lähettää liian kaukaa, Tuittu ei edennyt ollenkaan. Olen saanut kuitenkin matkaa pidennettyä joka kerta, joten optimistisin mielin jatketaan.

Muuta ei oikeastaan Tuitun kanssa tehty. Vähän treenailtiin sivulla maahanmenoja ja istumisia niin, että käskytettiin Katin kanssa koiriamme vuorotellen. Kerran Tuittu meni Katin käskystä maahan, mutta muuten kuunteli vain minua. Sekä maahanmenot että sivulle nousemiset oli kyllä aika kehnoja.