Tänään treenattiin raunioilla oikein kunnon kesäsäässä. Ilman kummempaa harkintaa kotoa repäistyillä sadehousuilla ja vaelluskengillä tarkeni ihan mukavasti... Tuitunkin kieli venyi taas kymmenisen senttiä.

Tuitulle piilotettiin kolme äijää etukasalle. Lähdin kulkemaan tietä pitkin, ja päästin Tuitun irti vasta kun se sai hajun. Ensimmäinen ukko löytyikin sitten ihan suorilta. Toista saatiin hakea kauan, eikä Tuittu saanut siitä hajua kuin vasta ihan parin metrin päästä... Viimeinen löytyi taas vähän helpommin, mutta selvästi helle tuntui vähän hillitsevän menohaluja ja häiritsevän keskittymiskykyä.

Treenin jälkeen otin sitten vielä ruutua kentällä. Lähettelin Tuittua ruutuun aina matkaa pidentäen, kunnes tuli vastaan raja, josta Tuittu ei enää edennyt. Loppuun sitten vielä pari lähetystä lähempää. En huomannut taaskaan mitata matkaa, jolta lähetys onnistui, mutta oliskohan se ollut jonkun kymmenen metriä...? Olen kyllä ihan sikahuono arvioimaan tuollaisia välimatkoja. Rajaa lyhyemmiltä lähetysmatkoilta Tuittu meni ruutuun (ja pahville) ihan kivasti ja varman tuntuisesti. Liikkuminen oli tosin aika löysää, mutta pistin sen kuumuuden piikkiin.