Tänään jäi tokoiluista hyvä mieli.

Kotona otettiin ensin tunnaria, joka ei kyllä mennyt hyvin. Ensimmäisellä kerralla Tuittu lähti haistelemaan kapuloita, mutta kun ei löytänyt (?) omaa, toi väärän. Kielsin ja Tuittu meni uudestaan kapuloille ja toi oman. Toistoilla oma löytyi, mutta työskentelyssä oli selvästi epävarmuutta. Ehkä väärästä kieltäminen teki vähän hallaa, sillä Tuittu epäröi oikeaakin tuodessaan. Viimeisellä (neljännellä...?) kerralla kehuin heti pian oikean ottamisen jälkeen.

Illasta mentiin sitten jäähallille treenaamaan paikallamakuuta. Kiva huomata, että viime kesänä aloitetut paikallamakuutreenit (kiitos Tuitun paikallamakuuongelman...) ovat jääneet elämään ja lähes joka viikolle saadaan porukka kasaan. Nyt treenaamassa oli lisäksemme kolme koiraa. Tehtiin ensin n. kolmen minuutin makuu. Olin alussa ja lopussa vähän aikaa näkyvillä, muuten piilossa. Ihan hyvin meni, Tuittu kesti hienosti taakse palaamisenkin. Sitten otettiin istumista (viereiset koirat makasivat uudestaan). Jäin näkyville ja kävin pariin otteeseen palkkaamassa. Silti Tuittu ehti kerran maahan. Lopetuksessakin meinasi olla vaikeuksia, kun Tuittu bongasi vierustoverin herkkueväät... Nenä veti väkisin peppua pois maasta ;)

Lisäksi otin ruutua, luoksetuloa ja seuraamista. Ruutu meni taas tällä kertaa paljon paremmin kuin viimeksi. Laitoin pienehköön ruutuun puolikkaan pahvin ja lähettelin ensin ihan vierestä ja lisäten matkaa johonkin kymmeneen metriin asti. Unohdin naksun kotiin, mutta näköjään sanallinen vahvistaminenkin toimi ihan hyvin. Huolellisesta treenisuunnitelmastani kertoo jotain myös se, että reppuni oli pidemmillä lähetyksillä n. puolivälissä matkaa ruudun oikealla puolella. Joka kerralla Tuittu kaarsi siltä puolelta, mutta en tietenkään viitsinyt siirtää reppua muualle.

Luoksetuloa tein muutaman toiston läpijuoksuina. Koitin saada Tuittuun vähän lisäintoa ja sainkin luoksetuloihin vähän vauhtia. Ei se vieläkään tullut läheskään täpöjä, mutta ihan siedettävää vauhtia.

Seuraamista otin jo vähän ennen paikkamakuuta ja sitten vielä ihan lopuksi. Varsinkin lopun seuraaminen meni tosi hyvin (Tuitun mittakaavalla). Tein pitkiä puuduttavia seuraamispätkiä, mutta Tuittu jaksoi pitää kontaktia tosi hienosti ja paikkakin pysyi aika hyvin. Palkkasin perusasennoista ja pari kertaa liikkeestä. Perusasentoja joutui kyllä korjailemaan, kun Tuittu istahti turhan kauas. Muutaman askeleen pätkillä se hakee perusasennon paremmin, mutta pidemmän seuraamisen jälkeen tahtoo vain lässähtää mihin sattuu. Olin joka tapauksessa seuraamisiin oikein tyytyväinen.