Otettiin iltalenkillä metsässä pariin otteeseen maahan-seiso -kaukoja niin, että ensin yksi asennonvaihto läheltä, sitten yksi kaukaa ja kolmanneksi yksi taas läheltä. Joka kerta vapautin Tuitun takana olevalle palkalle. Teknisesti nousemiset meni hyvin, mutta ensimmäisen kerran pitkällä välimatkalla Tuittu jätti nousematta, kun sattui katsomaan eri suuntaan. Muuten tosi hyvä. Itsekin maltoin odottaa ennen kehumista ja vapauttamista, ja Tuittu malttoi seistä.

Illalla tehtiin yksi tunnari parvekkeella grillissä tirisevien pihvien tuoksussa. Lisähäiriö ei ihme kyllä häirinnyt Tuittua, vaan se haisteli keskittyneesti kapuloita ja toi oman vääriä nostelematta. Jes! 

Ai niin, ilmoittautuminen toivottavasti viimeiseen AVO-kokeeseen lähtee huomenna postiin. Koitos on edessä 24.5. Nokialla. Jaiks.