Eilen oli huono päivä. Olin treenamassa tokoa tuossa yhdessä lähipuistossa, kun Tuittu karkasi ja haahuili karkuteillä varmaan yli puoli tuntia. Ehdin jo huolestuakin, kun siitä ei välillä kuulunut tai näkynyt mitään. Lisäksi hävetti niin paljon, että tuli ihan huono olo... No, sain karkulaisen kiinni pian sen jälkeen, kun olin käynyt kotona hakemassa Einarin apuun. Illan porasin surkeita koirankasvatustaitojani.

No, eipähän tarvitse enää ikinä treenata noilla "kotikentillä". Meillä on kyllä varmaan joku megalomaaninen johtajuusongelma, sillä en saa noissa karkaamistilanteissa Tuittuun mitään otetta. Eilenkin pääsin kertaalleen sen viereen, vajaan metrin päähän, ja avasin ruokakupin sen nenän eteen. Tuittu ei vilkaissutkaan ruokaa (saati minua) vaan jatkoi nenä maassa matkaansa toiseen suuntaan. Lisäksi karkaaminen sattui taas täysin ennalta arvaamattomasti. Olin tehnyt Tuitun kanssa onnistuneita ruutuun lähetyksiä ja kaikki meni tosi hyvin. Sitten jätin sen lähetyspaikalle istumaan ja menin repulle hakemaan pienempää kosketusalustaa. Sillä välin se hilpaisi enkä saanut siihen minkäänlaista kontaktia.

Hyviä ideoita kurittoman koiran kurinpalautukseen otetaan vastaan.

No, tänään oli sitten onneksi vähän parempi päivä. Päästiin pitkästä aikaa treenamaan raunioille. Tuittu oli taas mukana tallaamassa ja seuraili tosi kivasti minua ja tuli kutsusta luokse. Otin kerran myös pituushyppyä neljällä rimalla, ja Tuittu hyppäsi hienosti yhtään empimättä.

Varsinaisena treeninä otettiin kolme äijää, joista vain keskimmäisen paikan tiesin. Ensimmäisen kuvittelin olevan telineiden viereisellä kasalla ja jäin siihen ehkä liian pitkäksi aikaa jumittamaan. Kysyin jopa Piialta varmistusta, ennen kuin uskalsin lähettää Tuittua toiseen suuntaan. Sieltä toisesta suunnasta löytyikin äijä sitten hyvin pian... Toinen oli sitten pimeässä huoneessa ja löytyi ihan hyvin. Tällä kertaa Tuittu ei myöskään jäänyt etsimään makupaloja maasta vaan oli ihan kiinnostunut maalimiehestä (=maalimiehen makupaloista). Kolmannelle edetessä Tuittu tarvitsi vähän rohkaisua ja suunta-apuja, mutta vauhtiin päästyään löysi äijän helposti.

Treenien jälkeen otin vielä vähän tokoa parkkiksen kentällä. Aloitin ruudulla, joka meni ihan ok. Ruutu oli n. 2 x 2 m ja siellä oli puolikas pahvi kosketusalustana. Kerran Tuittu jämähti matkalle vähän ennen ruutua, mutta hakeutui lopulta perille asti ilman eri kehoitusta. Muut lähetykset olivat ihan reippaita. Uskaltauduin ottamaan yhden lähetyksen ilman alustaakin. Tuittu meni ruutuun hyvin, mutta pysäytys oli vähän tulkinnanvarainen... Mutta ehkä sille alkaa jo vähän hahmottua homman nimi.

Lisäksi otin muutaman pätkän edistävää/väljää seuraamista ja muutaman luoksetulon. Luoksetulot oli aluksi ennakoivia, mutta parin toiston jälkeen ok (ei tosin niin reippaita kuin kokeessa). Pysäytin kerran, Tuittu otti aika monta askelta ennen pysähdystä.

Tokoilun lomassa Tuittu meinasi kerran lähteä haahuilemaan, mutta ehdin nappaista sitä selkävilloista kiinni. Tein sille aika selväksi, että ko. toiminta ei kuulu hyviin tapoihin ja loppuajan Tuittu olikin varsin yhteistyöhaluinen. Voi kun olisikin pitkät kädet ja teräsmiehen refleksit.