Tänään oltiin taas agiliitelemässä. Ehdittiin tehdä kolme rataa, joista jokainen osittain aika moneen otteeseen. Itsekin suunnittelin yhden radan ajatellen, että otetaan nyt välillä tämmöinen helpompi... No, radalla ollut kepit-rengas-putki -pätkä osottautui varmaankin päivän kinkkisimmäksi kohdaksi. Se oli suorastaan ärsyttävä. Kepeiltä käännyttiin 90 astetta vasemmalle, mentiin rengas ja renkaalta putkeen, joka oli suoraan edessä olevan puomin alla suu pari metriä puomin ylösmenosta eteenpäin. Putken suu oli puomin oikealla puolella ja ohjaajan oli pakko mennä vasenta puolta. Jos koiran saattoi putken suulle asti, joutui kiertämään puomin ja jäi koirasta jälkeen. Ja arvatkaa montako kertaa Tuittu oli puomilla? (Oikeaa vastausta ei tule, sillä en laskenut) "Oikeaa ratkaisua" ei lopultakaan löytynyt, mutta pari kertaa onnistuttiin kohta räpeltämään läpi.

Kontakteilla ei ollut mitään erikoista. Pari kertaa Tuittu loikkasi sekä puomilta että aalta, joista pääsin antamaan palautetta. Onnistuneista kontakteista palkkailin aika ahkeraan. Keinulla ei ollut tänään ongelmia, vaikka leikkasinkin sillä.

Positiivisin fiilis jäi yhdestä pujottelun aloituksesta, jossa Tuittu suorastaan yllätti mut. Kepeille tultiin avokulmasta suoraan sivusta suunnilleen ensimmäisen välin kohdalta (selkeästi selitetty...). Oma ohjaussuunnitelmani vähän unohtui ja kepeille lähetys oli semmoinen herran haltuun -tyylinen ratkaisu. Tuittu rynni vauhdilla ensimmäisten keppien läpi - mutta kääntyi kakkosväliin! Luulin onnistumisen olleen pelkkää tuuria, mutta myöhemmin tehty toistokin onnistui. Molemmilla kerroilla koira näytti menevän pitkäksi, mutta kääntyi kuin ihmeen kaupalla sen 180 astetta toiseen keppiväliin. Se oli hieno :)