Läheinen urheilukenttämme ei ole enää luistinratana, joten käytiin avaamassa kevätkausi treenaamalla siellä tokoa. Palasin kotiin hermorauniona.
Tarkoituksena oli treenata pitkästä aikaa ruutua. Jätin Tuitun makaamaan ja menin asettelemaan merkkejä. Tuittu nousi muutaman kerran ylös, mutta tähän mennessä kaikki oli kuitenkin ihan hyvin. Asetin Tuitun nähden namin ruutuun, tein normaalit virittelyt ja lähetin. Tuittu meni etukulmamerkin kautta ruutuun, hotkaisi namin ja lähti käpälämäkeen. Se huiteli pitkin kenttää nenä maassa ja korvat lukossa, ja löysi vielä palkaksi jonkun suklaapatukan jämän. Jos en olisi ollut keskellä kerrostaloaluetta, olisin varmaan käyttäynyt vähän vähemmän hillitysti... Saatuani koiran kiinni, päätin käsittämättömän mielenhäiriön alaisena yrittää uudestaan. Hyvä idea. Uusi karkaus. Tällä kertaa koira huiteli kentän lisäksi sitä ympäröivissä pusikoissa. Oma pääni alkoi kiehua, mutta olin edelleen keskellä kerrostaloaluetta. Kaiken lisäksi samaan aikaan kentän poikki kulki koiranulkoiluttaja. Tuittu kierteli kenttää lällätellen ja keskisormeaan näyttäen (kuvainnollisesti, toim. huom.), mutta ihme kyllä, sain sen taas tulemaan luokse.
Nyt viisastuin vähän, mutta luovuttaminen oli jo myöhäistä. Me tultiin treenaamaan ruutua, joten me treenataan ruutua. Jätin Tuitulle hihnan kiinni ja tein pikkuruudun muutaman metrin etäisyydelle. Lähetin sitä palkattomaan ruutuun, pysäytin ja menin palkkaamaan kädestä (samalla valmiina tallaamaan hihnan päälle). Pari kertaa Tuittu meinasikin livistää, mutta hah! Olin nopeampi. Saatiin jopa muutama ihan hyvä ruutuunmeno. Lopuksi otin vielä pätkän seuraamista, jossa Tuittu piti mallikelpoista kontaktia (sillä roikkui edelleen hihna perässä).
Pienen mustan koiran kanssa harrastaessa on hyviä ja huonoja päiviä. Että niitä hyviä odotellessa... ;) Pakosti tässä on kyllä oppinut hölläämään pipoa ja olemaan lannistumatta epäonnistumisista. Mua on kerran toko-kokeessakin kehuttu hyvistä hermoista. Koe meni ihan päin puuta, mutta saatiin kokonaisvaikutelmasta kasi. Tuomari kyllä tähdensi, että se on sitten vain ja ainoastaan ohjaajalle.
Kommentit