No niin, pitipä vielä kirjata ylös viimeisimmät tokokuulumiset. Niitä ei paljon ole, sillä ollaan oltu viime aikoina ihan superlaiskoja. Ruuanannon yhteydessä olen ottanut lähinnä yksittäisiä istu-seiso -kaukoja, joista nimenomaan seisomaan noudeminen on edelleen tosi epävarmaa. Välillä Tuittu nousee tosi hienosti liikkumatta, välillä se siirtää etutassuja eteen ja välillä se ei muka yhtään ymmärrä koko käskyä. Tämä siis työn alla.

Luoksetulon pysäytyskin on jäänyt ihan hunningolle sen jälkeen, kun Tuittu alkoi pölliä taakse jätettyä palkkaa. Tähän pitäis keksiä joku kikkakolmonen (purkitettu nami?), muuten palaa ohjaajalta käämit. Tai siis ne on palanutkin jo muutamaan otteeseen, mutta sehän ei ahnetta pientä mustaa koiraa hetkauta. No, tänään otin kuitenkin aamulenkillä muutaman seisomisen ihan lyhyellä matkalla, tarkoituksena treenata nimenomaan sitä paikallaan seisomista. Ensimmäinen kerta meni vähän sählingiksi, kun Tuittu oli säntäämässä heti pysähdyttyään palkalle. Toistoilla se sitten malttoikin hienosti seistä paikallaan ja odottaa vapautusta. Otin myös muutaman läpijuoksun ja loppuun pari pysäytystä pidemmällä matkalla - palkka näistä ei ollut takana odottamassa vaan heitin sen Tuitun taakse. Pysähdykset olivat aika hitaita, joten täytynee palata tähänkin asiaan taas uudella vimmalla. Jos vaikka kokeilis sitä purkitettua namia.

Aamulenkin jälkeen, ennen aamuruokaa, otin sitten vielä tunnaria. Järjestin kapulat taas riveihin ja otin Tuitun vierelleni rauhoittumaan. Eipä se auttanut, ensimmäisellä kerralla Tuittu kokeili suuhunsa niin monta kapulaa kuin vain ehti ja yritti tuoda väärää, kunnes kielsin. Toisella ja kolmannella kerralla löytyi oma kapula, mutta vasta väärien nostelun jälkeen. Kehuin oman tuomisesta, mutta en palkannut. Neljännellä yrityksellä saatiin vihdoin säädyllinen suoritus, joskin Tuittu sohlasi tassuillaan hienon asetelmani ihan sekaisin. Siitä isot kehut ja aamuruoka. Taitaa tuo hetki ennen aamuruokaa olla kuitenkin liian levoton tällaisiin keskittymistä vaativiin toimintoihin. Sinänsä ihan ymmärrettävää, en mä itsekään jaksa nälkäisenä mitään ongelmia ratkoa ;)