Tein löydön! Yksi syy, miksi ollaan treenattu tunnaria niin vähän, on sen hankaluus. Oma kapula nyt menee helposti taskun pohjalla, mutta sitten niitä vieraita pitää kuljetella jossain muoviboksissa, joka taas tarvii jonkun kassin... Eipä tule lenkillä paljon tunnaria otettua. Kotona taas ei viitsi ainakaan tässä vaiheessa treenata, kun joka puolella on omaa hajua. Mutta vihdoin löysin täydellisen laiskan treenaajan tunnaripaikan, joka on ulkona, mutta silti niin lähellä: parveke! Ihan loistavaa. Eikä sitten mitään "Nytkö sä sen vasta keksit?" -kommentteja, kiitos ;)

Otettiin tänään siis parveketunnaria. Ensin taas kolme vierasta ja oma kapula. Sekoiluksihan se meni, Tuittu nosteli ja tökki vääriä, ja kerran yritti sitkeästi tuodakin väärän (varsin mallikelpoisen perusasennon se tekikin). Lopulta oikeakin löytyi, kun en reagoinut noihin häröilyihin. Otettiin muutamia toistoja ja lopuksi iskin pöytään lisää kapuloita niin, että vieraita olikin kymmenen. Näin otettiin kaksi toistoa ja Tuittu keskittyi paljon paremmin. Se meinasi kyllä napsia vääriäkin suuhunsa, mutta haisteli huolellisesti ja bongasi varmasti oman. Paljon lupaavampaa :) Taidankin vaihtaa taktiikkaa heti tässä vaiheessa tuohon "miljoona väärää ja yksi oikea" -tyyliin. Josko se sitä kautta lähtisi.