Otsikostakin voi kenties päätellä, että tunarointiin taas (noh...) parvekkeella. Pelissä oli mukana 20 vierasta ja se ah niin iki-ihana oma kapula. Ensimmäisestä kerrasta ei tullut yhtään mitään. Tuittu toi ihan pokalla väärää kapulaa ja lähti etsimään omaa vasta, kun annoin uuden käskyn. Toistojen myötä hommaan tuli taas vähän järkeä, mutta vääriä Tuittu nosteli aika ahkeraan. Loppuun saatiin kyllä taas pari ihan kelvollista suoritusta.

Positiivista on sentään se, että Tuittu jaksaa etsiä omaa sitkeästi, vaikkei se heti löytyisikään. Väärien nostelu ja muu häslääminen on mielestäni juurikin epävarmuutta siitä, mitä pitikään tehdä, eikä turhautumista siitä, jos omaa ei meinaa löytyä.