Meillä on mennyt Turun kisat yleensä aina ihan päin mäntyä. Eilen saatiin kuitenkin Turun kirous ainakin osittain purettua ja tehtiin melkein-hylly-nolla, melkein-nolla-hylly ja yksi väkisin väännetty nolla. Tulosten valossa siis kartutettiin sm-nollasaalista kahdella :)

Ensimmäinen rata oli hillitön juoksukisa. Radalla ei ollut ollenkaan pujottelua, kontaktin virkaa toimitti aa ja loppusuora koostui kahdesta suorasta putkesta ja hypystä. Rata alkoi osaltamme varsin hyvin ja sain Tuitun mielestäni tekemään hyvät käännökset parissa nurkankiertokohdassa. Aan jälkeen meinattiin kuitenkin sössiä hylly, kun Tuittu kääntyi kontaktilta livistettyään väärään suuntaan. Sain huudettua sen takaisin juuri ennen väärää hyppyä. Loppusuoralla menetettiin vielä vähän lisää aikaa, kun Tuittu ehti pyöriä ympyrää ennen viimeistä hyppyä. Jostain kumman syystä oma vauhti ei enää siinä vaiheessa riittänyt niiden kahden suoran putken rinnalla juostessa... Löysällä ihanneajalla kuitenkin reilu ajanalitus. Ja sähläykset huomioiden 7. sija 16 nollan joukossa oli mielestäni ihan hyvin.

Toinen rata oli näin jälkikäteen ajatellen ehkä päivän parhaamme. Tunaroin kuitenkin loppumetreillä todella alkeellisen hyllyn. Käänsin Tuittua liian aikaisin ja tökkäsin sen aidan väärälle puolelle, josta se tietenkin hyppäsi. Muuten rata meni hyvin. Kaksi suunnittelemaani valssia jäi kyllä tekemättä, mutta ko. kohdat menivät sujuvasti takaa ohjatenkin. Esim. putken ja keppien välissä olin suunnitellut valssaavani, jotta pääsisin sujuvasti oikealle puolelle. Käytännössä olin kuitenkin vasta jossain putken alkupäässä, kun Tuittu tuli putkesta ulos, joten en voinut kuin käskyttää ja toivoa parasta. Tuittu haki kepit tosi hienosti, eikä varmaan edes huomannut, kun leikkasin sen takaa keppien oikealle puolelle :) Tulipahan sitten tehtyä takaaleikkaus kepeillä näin kisatilanteessakin. Ilo pujottelun onnistumisesta kesti sitten kuitenkin vain seuraavan esteen verran... Täytyy myöntää, että hyllyyn johtanut kämmi 4. viimeisellä esteellä harmitti aika kovaa. 

Viimeiselle radalle lähdin hyllystä sisuuntuneena lievällä apinanraivoasenteella - päätin, etten yksinkertaisesti anna Tuitun tehdä yhtään virhettä. Rata oli aika kädessä vietävä hyppäri, jossa suunnittelin valsseja vähän joka väliin. Tällä kertaa ehdin tehdäkin kaikki valssit, osan kuitenkin vähän myöhässä. Parista laajemmasta kaaresta huolimatta ehdittiin ihanneaikaan (joka oli nyt reilusti tiukempi) ja tehtiin siis nolla :) Sijoituksemme oli viides. Viimeisellä radalla onnistuminen kyllä lievensi kakkoskisan harmistusta, ja päällimmäiseksi jäi oikein tyytyväinen fiilis.

Sm-nollien tilannekin näyttää nyt huomattavasti valoisammalta. Sitä viimeistä metsästetään ensimmäisen kerran 1.4.