Eilen tunaroin minä. Koulussa venähti ja agilitytreeneihin tuli hirveä kiire. Ehdin navetalle nippa nappa tasaksi (koira luonnollisesti vielä lämmittelemättä) huomatakseni olevani taas ainoa paikallaolija ryhmästämme. No, mikäs siinä yksin treenatessa, silloin voi ainakin keskittyä juuri niihin asioihin kuin haluaa. Ensimmäisen harjoituksen suunniteltuani huomasin, että olin jättänyt kiireellä pilkkomani ja pussittamani makupalat kotiin. Toppatakin taskusta löytyi kolme kuivaa namia. Great.

Otettiin siis aika lyhyet treenit, pääasiassa keinua ja pujottelua. Kentällä oli kyllä niin vähän esteitäkin, että tuskin olisin muutenkaan viitsinyt rueta kummoisia ratoja rakentamaan. Aika ison osan ajasta käytin Tuitun lattian nuuskimiseen hermostumiseen. Suutuin sille ihan tosissani, ja vähän se tuntui tehoavankin. Tai ainakin Tuittu alkoi reagoida kieltoihini nopeammin ja otti kontaktia nenä maassa haahuilun sijasta.

Että semmoiset treenit tällä kertaa.

Tänään sitten otettiin iltalenkillä tunnaria tuolla Hervantajärven jäällä. Aluksi pari toistoa pelkällä omalla kapulalla. Sitten lisäsin peliin kolme hajustamatonta kapulaa ja piilotin kaikki hankeen. Ajatuksena oli siis saada Tuittu etsimään kapulaa nuuskimalla. Aluksi touhu meni vähän sekoiluksi ja Tuittu kaivoi ja nosteli kapuloita ihan miten sattui. Pikku hiljaa oma alkoi kuitenkin löytyä, ja toistojen jälkeen uskaltauduin jättämään kaikki kapulat näkyville. Taas muutama yritys meni levottomaksi "Hei, tossahan sellainen kapula on!" -touhuksi, mutta loppuun saatiin pari onnistunutta suoritusta, joissa Tuittu Nuuski kapuloita ja otti oikean.

Eihän Tuitun toiminnassa vielä oikein mitään järkeä ole, mutta kannattanee varmaan silti jatkaa noita usean kapulan treenejä. Yhtä kapulaa olen haetuttanut sillä niin kauan, etten usko sen tässä vaiheessa opettavan mitään uutta. Toisaalta kävyillä Tuittu osaa saman homman ihan suvereenisti, joten _periaatteessa_ tunnari on sillä hallussa. Se ei vaan tiedä sitä vielä ;)