Tiistain agiliitelytreenit. Tuittu kävi lämmitellessä ihan kierroksilla ja räyhäsi kaikkea, mikä liikkui. Tai jos mikään ei liikkunut, se käänteli päätään ja räyhäsi varuiksi joka suuntaan. En siis odottanutkaan tältä treeniltä mitään rauhallisia ja hallittuja suorituksia...

Aluksi vauhtia olikin ihan vaikka muidenkin tarpeisiin, mutta loppua kohti meno vähän rauhottui. Sain kuitenkin Tuitun tekemään jopa kontaktivirheen puomilla! Tai siis ei siitä vitosta olisi tullut, mutta Tuittu ei pysähtynyt, vaan juoksi/loikkasi suoraan alas. Huomautin virheestä tiukalla kiellolla ja niskasta nappaamisella, ja loput kontaktit Tuittu otti huolellisesti. Palkkasin sen kontakteilla satunnaisesti, mitä ajattelin noudattaa jatkossakin. Olen myös ajatellut, että voisin ottaa palkkaamiseen välillä "jättipotti"-palkan, eli kissanruokaa tms. herkkua kipossa. En vain ole vielä saanut aikaiseksi toteuttaa sitä.

Varsinkin yhtä radanpätkää hinkattin useampi kerta. Sama paikka oli muillekin vaikea, ja välillä jo vaihdettiin vuoroja ja koitettiin myöhemmin uudestaan ;) Estesarja näytti aluksi melko yksinkertaiselta: kolme hyppyä, muuri, hyppy, rengas ja edellinen hyppy uudestaan renkaan puolelta. Ensimmäiset neljä hyppyä olivat periaatteessa suoralla linjalla, seuraava hyppy muurista n. 90 astetta oikealle ja rengas taas hypystä n. 90 astetta vasemmalle. Renkaan jälkeisen hypyn jälkeen piti päästä oikealle. Suunnittelin luonnollisesti valssia muurin jälkeen -silloinhan homma olisi ollut suorastaan helppo - mutta käytännössä sitä ei ehtinyt millään tehdä, sillä jos koiraa yhtään jätätti, se veti kolmannesta hieman sivussa olevasta hypystä ohi. Oikealta ohjaaminen ja takaaleikkaus renkaalla oli seuraava vaihtoehto, mutta se venytti väkisin renkaan jälkeistä kaarrosta. Parhaaseen lopputulokseen pääsin sitten ohjaamalla renkaalle asti oikealta ja kierrättämällä Tuitun renkaan oikealta puolelta sellaisella valssi-persjättö -yhdistelmällä. Ikinä en varmaan uskaltaisi tuollaista kisoissa tehdä, mutta treeneissä on ihan kiva kokeilla kaiken maailman kikkailuja ;)

Muutamaa muutakin kohtaa jouduttiin yrittämään uudestaan, mutta tuo tökki ehdottomasti eniten. Pujottelut sujui tällä kertaa ilman ainuttakaan virhettä, joskaan niitä ei otettu edes joka radalla. Tiukkoja lähetyskulmia silti riitti, ja Tuittu selvisi niistä hienosti. Kerrankin se oli ajautua ensimmäisen kepin vasemmalle puolelle, mutta korjasi itsensä viime hetkellä keppiä hipoen oikealle. Itselleni tekee kyllä tosi hyvää treenata mahdollisimman vaikeita keppikulmia. Kun saadaan niitä treeneissä onnistumaan, niin pystyn toivon mukaan luottamaan paremmin Tuittuun kisoissakin. (Nimim. miljoona keppikieltoa sössinyt)

Ratojen välillä otin vähän seiso-maahan -kaukoja Tuittu pöydän reunalla. Muutaman kerran Tuittu peruutti (="ryömi takaperin") maahanmenossa, joten eiköhän sillä ala jotain käsitystä olla. Loogisempaa, varmempaa ja kauniimpaa toki olisi, jos se tekisi maahanmenonkin hissityylillä jalkojaan siirtelemättä, mutta äh. Tässä taitaa mennä kunnianhimoni ja kärsivällisyyteni raja.