Eilen siis korkattiin agilitykisavuosi 2006. Eikä kovin lupaavasti.

Ensimmäisellä radalla tippui ensimmäisen esteen rima ja puomin alastulolta tuli kontaktivirhe. Muuten olin kyllä rataan oikein tyytyväinen - noin niin kuin ohjauksellisesti se tuntui tosi sujuvalta ja aikakin oli varsin kilpailukelpoinen. Kepitkin ohjasin väärältä puolelta, ja vieläpä vaikeahkosta kulmasta. Jostain kumman syystä vitonen alla on vähän helpompi luottaa koiraan ;)

Tuittuhan tiputtelee rimoja äärimmäisen harvoin. Kisoissa on muistaakseni kerran aikaisemmin tippunut rima okserilta. Nyt pudotus johtui varmaan yksinkertaisesti siitä, että menin liian kauaksi vastaanottamaan Tuittua tai lähdin liian aikaisin liikkeelle, jolloin sille tuli kiire, ja se rysäytti suoraan riman päälle. Oivallinen treenauksen aihe siis tämäkin.

Kontaktivirheessä ei taas ole paljon kommentoitavaa. Yritin tehdä ihan samanlailla kuin treeneissä, eli juoksin kontaktin ohi ja käskin samalla "alas". Tuittu ei vaan pysähtynyt täydellisesti takajalat kontaktille ja etujalat maahan - niin kuin treeneissä - vaan loikkasi perääni komealla ilmalennolla. Aan kontakti meni kohtalaisesti, vaikka pientä lennokkuutta siinäkin oli mukana.

Toisella radalla ei päästy kokeilemaan kontakteja uudestaan, sillä Tuittu karkasi radalta kahden ensimmäisen esteen jälkeen. Hämmästyin niin, etten osannut tehdä muuta kuin napata koiran syliin, pukea sille takin päälle ja viedä autoon. Palkkaa ja loppuverryttelyä en kokenut sen tarvitsevan moisen suorituksen jälkeen... Voin sanoa, että otti päähän. Ja ottaa vähän vieläkin. Loogisin selitys, jonka karkaamiselle keksin, olivat kehänauhan vieressä olleet palkintoruokasäkit. Ehkä Tuittu oli bongannut ne lähtöön mennessä ja karkasi niitä tutkimaan. Sekään ei tosin tunnut loogiselta, niin syttynyt Tuittu kuitenkin on lajiin. No, Katin sanoja lainatakseni, ehkä se sai vaan jonkun schipperkekohtauksen.