Kirjoitellaan nyt vähän kotitokoiluista, kun blogi jää muuten ihan tyhjäksi ;) Treenataan tokoa muutenkin pääasiassa ihan itseksemme, ja varsinkin näin talvella lähinnä vaan sisällä tai ulkona lenkkien yhteydessä. Tänä talvena ohjelmistossa ovat olleet ensisijaisesti luoksetulon pysäytykset, seiso-maahan -kaukot ja metallinoutokapulan pitäminen. Ruutua ja tunnariakin pitäisi taas alkaa ottaa. Molempia on jo vähän pohjustettu, mutta kisakuntoon on vielä matkaa.

Luoksetulon seisomaan pysäytys on ollut meille varsinainen murheenkryyni. Ollaan treenattu sitä kauan ja eri tavoin, mutta kokeissa ei olla saatu vielä yhtään onnistumista. Syksystä asti ollaan treenattu nyt samalla tavalla, ja tunnelin päässä näyttäisi kajastavan jotain valoa ;) Tuittu on jopa alkanut ennakoida, mitä en siis tässä vaiheessa pidä minkäänlaisena ongelmana. Olen siis tehnyt niin, että jätän palkan koiran taakse, kutsun luokse, pysäytän ja vapautan. Aloitettiin uudestaan ihan alusta lyhyellä matkalla, jotta sain koiran pysähtymään nopeasti. Sillä kun oli vähän ongelmana juosta niin lujaa, että pelkkään käskyyn reagointiin kului askelia. Siis niillä kerroilla, kun se ylipäätään reagoi... Olen pikku hiljaa pidentänyt matkaa ja nyt pysähtyminen toimii ihan kivasti pidemmilläkin matkoilla. Pysäyttelen Tuittua eri kohdissa, ja jos se ennakoi, otan läpijuoksun. Seuraava askel on sitten vielä treenata paikallaan seisomista, ettei koira kokeessakin pysähdyttyään ryntää lähtöpaikalle etsimään namiaan... Tavoitteena on saada yksi onnistunut avoimen luokan luoksetulo vielä ennen voittajaan siirtymistä. Yksi siksi, että tulemme toivon mukaan kisaamaan enää yhdessä avoimen luokan kokeessa :)

Vähitellen ollaan myös alettu treenata maahanmenoa. Lähinnä lenkillä olen kutsunut Tuittua luokse, käskenyt maahan ja heittänyt esim. kepin. Muutaman kerran olen kokeillut tätäkin jättämällä palkan taakse ja vapauttamalla maahanmenosta. Helpotuksekseni olen huomannut maahanmenon olevan Tuitulle huomattavasti helpompaa kuin seisomisen.

Ja kaukot sitten... Avoimen istu-maahan -siirtymisissä ei ole ongelmaa. Nyt ollaan hinkattu seiso-maahan -vaihtoja ja istu-seiso on vielä ihan vaiheessa. Maasta seisomaan nousemisen olen saanut jo aika hyvään kuntoon, tosin varmuutta ja pidempää välimatkaa pitää vielä harjoitella. Liikaa innostuessaan Tuittu saattaa vielä stepata tai sekoilla jotain muuta, mutta periaatteessa osaa tekniikan ihan hyvin. Se siis nousee hissityylillä jalkojaan liikuttamatta. Takaisin maahanmeno ei mene yhtä sujuvasti, mutta pikku hiljaa Tuittu on alkanut hoksata, että sen pitää laskeutua "taaksepäin". Selvästi luontevampaa sille olisi hilata tassut eteenpäin, joten sitä tyyliä olen kovasti yrittänyt kitkeä pois. Varma onnistuminen vaatii vielä sen, että seison ihan Tuitun lähellä, joten työsarkaa riittää. Varsinkin, kun ne istu-seiso -vaihdot odottavat vielä omaa vuoroaan. Ja tietenkin kaikki asennot pitää jossain vaiheessa yhdistääkin. Huoh.

Sitten sitä metallinoutokapulaa Tuittu on tosiaan saanut pidellä pitkin syksyä ja talvea. Ja nyt kun tässä muistelee, niin eipä ole edistyminen huimaa ollut. Edelleen kapula kilisee koiran hampaissa, ja välillä tippuu suusta ennen lupaa. Nouto kyllä sujuu joten kuten, mutta koirallekin olisi toki parempi, jos se ymmärtäisi pitää kapulaa kunnolla. Pitäisiköhän kokeilla jotain intensiivitehotreeniä...? Voi olla, että tuota on tullut harjoiteltua vähän turhan harvakseltaan.

Tulipahan kirjoiteltua. Huomaan ihan saman kuin vuosi sitten, että kevättä kohti mentäessä tokomotivaatio kasvaa ja treeni/kisakuume nousee. Tulis kesä, niin pääsis kunnolla treenaamaan! Ei vais, toisaalta nautin suunnattomasti kauniista talvipäivistä, kun voi lenkkeillä lumisissa metsissä ilman hyttysiä, hirvikärpäsiä ja käärmeitä. Kyllä sitä vielä ehtii vaikka mitä :)